Värtsilän kunnan historia

Värtsilän asutus on peräisin 1400-luvulta. Vatjan viidenneksen verokirjassa 1500-luvulla on merkintä Uudessakylässä viidestä ja Värtsilässä viidestä talosta.

Värtsilä oli 1651 muodostetun Tohmajärven pitäjän yksi kylistä ja sen historia on suuressa määrin Tohmajärven pitäjän historiaa aina vuoteen 1920 saakka, jolloin Värtsilän kylä erosi omaksi pitäjäkseen. Vuoden 2005 alusta kunnat yhdistyivät jälleen.

Värtsilä on saanut erikoisen voimakkaan teollisuuspitäjän nimen ja maineen. Tämä kehitys lähti liikkeelle pastori Gustaf Löfströmin saatua 12.4.1834 luvan sahalaitoksen rakentamiseen Värtsilään.

  • 1834 Gustaf Löfström sai luvan sahan rakentamiseen
  • 1852 rautatehdas perustettiin Juvanjoen rannalle
  • 1867 kirkko rakennettiin ja seurakunnassa oli oma pappi
  • 1900 Värtsilän kylässä asukkaita 1 069
  • 1909 Värtsilän seurakunta perustettiin
  • 1916 Wärtsilä yhtiö rakensi voimalaitoksen Vääräkoskeen
  • 1920 Värtsilän erosi Tohmajärven kunnasta.
  • 1920 Värtsilän kunnassa asukkaita 4 691
  • 1921 tehdasalue määrättiin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi
  • 1921 Niiralaan saha ja mylly
  • 1922 perustettiin köyhäinhoitolautakunta
  • 1926 asemakaava valmistui
  • 1931 kunnalliskoti ja lastenkoti
  • 1938 lihantarkastuslaitos
  • 1938 yhdeksän koulupiiriä, joissa yht. 14 ylä- ja 10 alakoulunopettajaa.
  • 1939 asukkaita 6 500
  • 1939 marraskuun viimeisenä päivänä syttyi talvisota joka vaikutti ratkaisevasti Värtsilän kunnan historiaan
  • 2002 kunnan asukasluku oli  636
  • 2003 Värtsilän seurakunta yhdistyi Tohmajärven seurakuntaan.
  • 2005 Värtsilän ja Tohmajärven kunta yhdistyivät Tohmajärven kunnaksi.

Ab Wärtsilä Oy:n tehdas tuki voimakkaasti kunnan liikuntakasvatusta ja virkistystoimintaa ylläpitämällä mm. urheilukenttää ja lasten leikkipaikkoja. Värtsilässä oma urheiluseura Värtsilän Teräs ja urheilutalo Kisapirtti olivat myös tehtaan aikaansaannoksia.

Kunnan kehitys oli nopeaa 1920 ja 1930-luvulla. Tällöin kuntaan rakennettiin asuntoja, palotoimi järjestettiin, terveydenhuoltoa kohennettiin, kunnallis- ja lastenkoti perustettiin, kouluja lisättiin, kuntakirjasto perustettiin. Yhdistys-, järjestö ja seuratoiminta oli vilkasta, mm. työväenyhdistyksellä, nuorisoseuralla ja suojeluskunnalla oli omat talot Värtsilän keskustassa.

Kunnan keskuksessa sijaitsivat mm. pankki- ja liikelaitokset, posti, apteekki, useat virastot ja kansliat, kansa- ja oppikoulu, linja-autoasema, lentokenttä sekä kunnalliskoti ja tehtaan sairaala.

Sota muutti kaiken.

Talvisota syttyi marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939.

Moskovan rauha solmittiin 13.3.1940. Värtsilä määrättiin luovutettavaksi Venäjälle. Alkoi Värtsilän evakuointi joka päättyi 25.3.1940 klo 14.00, johon mennessä Värtsilästä siirrettiin kaikki yksityisten, liikeyritysten ja tehtaan siirtokelpoinen omaisuus. Siviiliväestö evakuoitiin Virroille, kunnan hallitus oli evakossa Pielavedellä.

Rauha ei kestänyt kauan. Jatkosota alkoi 10.7.1941 ja kesti yli 3 vuotta. Jatkosodan ensimmäisenä päivänä  Suomalaiset valtasivat Värtsilän takaisin jonka Venäläiset olivat tuhonneet täysin.

19.9.1944 astui voimaan välirauha ja Moskovan rauhan rajat jäivät voimaan. Lopullinen rauha tehtiin vuonna 1947 Pariisissa jossa määrättiin Värtsilä luovutettavaksi Venäjälle viikon sisällä. Alkoi uusi evakuointi. Kunnan hoitokunta toimi tällöin Nurmossa aina vuoteen 1945 saakka jolloin se siirtyi takaisin ns. tynkä-Värtsilään. Sodan seurauksena Värtsilä menetti noin 2/3 alueistaan, jossa asui myös kaksi kolmasosaa kunnan asukkaista. Sodan jälkeen asukkaitakin oli enää pari tuhatta.

Värtsilä menetti talvi- ja jatkosodassa 192 miestä. Kaatuneiden muistona on muistolaatta nykyisen Värtsilän kirkossa.

Uusi-Värtsilän rautasulatto Tohmajärvellä muistutti vielä yli kaksi vuosikymmentä talvisodan menetysten jälkeen olemassaolollaan Vanhan Värtsilän ainutlaatuisen kunniakkaasta maineesta.

Kuntalaisten aktiivisuuden ansiosta Värtsilä säilyi kuitenkin omana kuntanaan ja kunnallishallinto normalisoitui v. 1946.

1951 Tohmajärven kunta luovutti Värtsilälle valtioneuvoston päätöksellä osan Patsolan kylästään, jossa oli runsaat 400 asukasta ja kansakoulu.

Moni muistelee Värtsilän kunniakasta menneisyyttä kaiholla. Suomalaisten toiveet Karjalan palauttamisesta nousevat aina aika-ajoin esille medioissa. Eikä ihme, side menetetyille kotiseuduille on vahva. Myös moni värtsiläläinen kokee vääryytenä sen, että Venäjä saneli valtakunnan rajan omia etujaan ajaen, isomman ja ahneemman oikeudella, vielä vuosia sodan  päättymisen jälkeen vieden näin ollen parhaan ja suurimman osan Värtsilän kunnasta, kuntakeskuksen jossa sijaitsivat mm. Värtsilälle niin tärkeät Wärtsilän tehtaat.

3 Responses to Värtsilän kunnan historia

  1. Tarmo Tikka sanoo:

    Hei!
    Voisitteko hieman tarkentaa Värtsilää koskevia historiatietoja?
    Ymmärtääkseni Värtsilän kylä ei ole muodostanut yksin Värtsilän pitäjää, kuten tekstistä on luettavissa.
    Kappaleessa, joka alkaa 19.9.1944 astui voimaan välirauha…on pieni epätarkkuus. Pariisiin rauhassa ei enää määrätty Värtsilän taajamaa luovutettavaksi Neuvostoliitolle. Se tapahtui jo välirauhan ehtojen mukaisesti 1944.
    Mielestäni olisi mukavaa, jos Värtsilän pitäjän alueen varhaisempaakin historiaa hieman valotettaisiin. Melko hyvänä lähteenä olisi mm. Saloheimon Pohjois-Karjalan Historia.
    Terv. Tarmo Tikka

  2. Heipä hei!
    olen -38 syntynyt ja asuimme wärtsilässä lähellä rautatahdasta,koti oli tehtaalta
    nykysuomeen päin n.2kilometriä,(jäi rajan taa noin 1 kilometri !)
    äidin kotipaikka jäi sentään rajan oikealle puolen,johon me sitten siirryttiin
    evakkoon,ja siitä alkoi pitkäniemen viljon perheen evakkovaellus.
    olisiko ketään jotka tunsivat meitä tai äidin kotiväkeä Jaatiset.
    terveisin jorma pitkäniemi

  3. Arja Nummi sanoo:

    Hei ”Värtsilän” väki!
    Olen jo jonkun aikaa keräillyt lapsenlapsille muistoksi suvun juuria. Nyt rohkaistuin laittamaan tänne kyselyä. Eräs lapsuusajan muisto on ilmeisesti piirrostaulu ehkä 30 x 40 Värtsilän rautatieasemasta tai ratapihasta ja ja jotenkin on mielessä kuin se olisi kuvattu ”etelästä mäenpäältä katsottuna”
    Taulu oli äidinäitini seinällä ja siihen liittyi muisto.

    Mummuni Martta Timosen (s. Laatikainen) vanhin kolmesta tyttärestä (”Kaarina” s.noin 1925 Värtsilä) oli pienenä ollut kiltti ja nauravainen lapsi. He olivat asuneet tuon ratapihan läheisyydessä ja pienokainen oli syystä tai toisesta joutunut junan yli ajamaksi muutaman vuoden ikäisenä, tosin oli jo puhuttu, ”ei noin kiltti ja nauravainen lapsi elä kauaa” tämä jäi minulle vahvaksi muistoksi.

    Kaarina ei ehkä ole oikea kutsumanimi se on vain jäänyt mieleen kun olen itse nimikaima, syntymäaikakin on minun laskennallinen tulos (seuraava sisaruksista Irma Emilia s. 1928 ja äitini Seija Annikkis. 1935 ja tiettävästi ”Kaarina” oli jo silloin kuollut.

    Jospa joku ymmärtäisi tästä, että muistojen taulua etsiskelen tai siitä kuvaa. Ja toki jos jollakin on muistikuva tai jopa uutinen tapahtumasta niin : )
    Terveisin Arja Nummi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *